Historia

Lyhyt historiikki, joka on poimittu 2. Ympäristötieteen päivien proceedings-julkaisusta (Jouko Tuomisto. Päivitetty 11.8.97; Arja Palomäki, 30.11.1999; Minna Männistö, 2.12.2002; Olli-Pekka Penttinen)

Ympäristötieteellinen seura perustettiin säätytalossa 23.2.1987 ja merkittiin yhdistysrekisteriin 2.12.1987. Perustamiskokouksessa oli läsnä n. 140 henkeä mitä erilaisimmilta ympäristötutkimuksen ja ympäristöhallinnon aloilta. Ehkä kuvaava on, että ensimmäinen seuran puitteissa pidetty esitelmä koski ympäristötaloutta, kun valtiot. tri Reino T. Hjerppe piti esitelmän ”Ympäristötalous- uusi talouden ja tieteen ala”. Ympäristötalous on seuran toiminta-aikana uudelleen ja uudelleen palannut kuvioon ja seura on myös omalta osaltaan pyrkinyt edesauttamaan sen kehittymistä. Talouden kovat vuodet ovat opettaneet sitä, että monet asiat edellyttävät taustakseen tervettä taloutta ja myös ympäristön suojelussa kysytään, mitä se maksaa.

Seuran perustajajäseniksi ilmoittautui 157 henkilöä. Varsin suuri aktiivisuus heti perustavassa kokouksessa puhui tällaisen seuran tarpeellisuuden puolesta, ja jo ensimmäisen toimintavuoden lopussa seuralla oli 207 jäsentä. Se lisääntyi siitä vähän yli 300 jäseneen. Nykyisin jäsenmäärä on hieman alle 200 henkilöä.

Näkymä Turunmaan saaristoon. Kuva: Ari Brozinski

Seuran puheenjohtajina ovat toimineet Mirja Simonsuuri-Sorsa (1987-89), Pertti Hari (1989-1992), Jouko Tuomisto (1992-95), Mirja Salkinoja-Salonen (1995-96), Aimo Oikari (1996-98), Jaakko Puhakka (1998-2000), Kalevi Pihlaja (2000-2002) sekä Jussi Kukkonen maaliskuusta 2002 alkaen. Sihteereinä ovat toimineet Sisko Salomaa (1987-1991), Maria Holmberg (1991-92), Juhani Ruuskanen (1992-94), Kristiina Regina (1994-97), Arja Palomäki (1997-98), Minna Männistö (1998-00), Juha-Pekka Salminen (2000-02) sekä Olli-Pekka Penttinen maaliskuusta 2002 alkaen. Taloudenhoitajina ovat olleet Vesa Majamaa (1987-1990), Olli Tahvonen (1990-95), Kristiina Regina (1994-97) ja vuodesta 1997 alkaen aina seuran sen hetkinen sihteeri.

Seuran toiminta keskittyi aluksi keskustelutilaisuuksiin ja seminaareihin (13 tilaisuutta 1987-94), mm. 1988 järjestettiin erittäin vilkas keskustelutilaisuus ns. Bruntlandin komission raportista. Seura antoi raportista myös lausunnon Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnalle. Myös muutama avoin yleisötilaisuus järjestettiin, mm. energiantuotannosta. Jo vuonna 1988 keskusteltiin myös Ympäristötieteen päivien järjestämisestä, jolla kuitenkin tarkoitettiin tässä vaiheessa tutkijoille järjestettävää symposiumia geeniteknologian mahdollisuuksista ja samaan aikaan järjestettävää yleisöluentoa, eivätkä ne suunnitellussa muodossa toteutuneet. Heurekassa järjestetty biotekniikkaseminaari veti melko vähän yleisöä, jolloin kaksipäiväisistä suuremmista tilaisuuksista luovuttiin. Useissa seminaareissa käytiin kuitenkin hyvin vilkasta keskustelua.

Seuran järjestämät retket eivät ole vetäneet yleisöä. Pietarin padolle järjestetty retki peruuntui osanottajien puutteeseen, samoin tutustumisretki Poriin Satakunnan ympäristöntutkimuskeskukseen, Harjavaltaan ja Olkiluodon ydinvoimalaan.

Vuonna 1993 seuran hallitus oli valmis ottamaan pitkän askeleen ja suuntaamaan toimintaa todelliseen ”alkuperäistieteeseen” eli järjestämään Ympäristötieteen päivät tutkijoiden omien tulosten esittelyfoorumina. Tämän linjan etuja ja riskejä harkittiin huolellisesti, mutta kun Suomessa ei ollut tällaista tutkijoiden omaa foorumia, kokeilun riski päätettiin ottaa. Ensimmäiset Ympäristötieteen päivät järjestettiin Kuopiossa 8.-9.10. 1993 ja tavoitteena oli järjestää kaikkia tutkijoita kiinnostava symposiumi sekä tutkijoiden omia töitä esittelevä postersessio. Päivät osoittautuivat odotettua suuremmaksi menestykseksi eivätkä viimeiset ilmoittautuneet mahtuneet mukaan. Osanottajia oli 184 ja esityksiä posterit mukaan lukien 125. Symposiumit koskivat satelliittikuvauksen käyttöä ympäristöntutkimuksessa, Tshernobylin jälkeisiä kilpirauhassyöpiä Ukrainassa ja Valko-Venäjällä sekä aikasarja-analyysejä. Kokouksen tuloksena syntyi 450-sivuinen Proceedings-teos, joka antaa melko kattavan kuvan ympäristöntutkimuksesta Suomessa vuonna 1993.

Toiset ympäristötieteen päivät järjestettiin Helsingissä 16.-18. Marraskuuta 1995 Viikissä ja kolmannet Jyväskylässä 9.-10.5.1997 Ylistön kampuksella. Molemmat saavuttivat varsin hyvän suosion. Neljännet Ympäristötieteen päivät pidettiin Tampereella 21.-22.5.1999. Neljänsien ympäristötieteen päivien teemoina olivat ympäristötekniikka, ympäristöpolitiikka, ympäristön kunnostus sekä Natura. Kuulijoita Tampereelle kokoontui 205 ja luennoitsijoita oli 18. Posternäyttelyssä oli esillä 82 posteria. Vuonna 2001 järjestelyvuorossa oli Turku ja Mauno Koivisto-keskuksessa 18.-19.5. pidetyn tapahtuman osanottajamäärä oli 120. Heille tarjottiin yli 100 tieteellistä esitystä (30 esitelmää, 71 posteria).